sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Uusi osoite - New Address

Blogimme on siirtynyt uuteen osoitteeseen: www.girlsonthewing.com. Tätä blogspot-osoitetta ei enää päivitetä. Vanhat postaukset myös siirretty uuteen osoitteseen, tervetuloa sinne!

Uusi osoite on päivitetty Blogilistaan.

====

Our blog has moved to a new address. Please visit www.girlsonthewing.com

====
- Little Skipper & Kung Fu Panda - over and out blogspot, welcome wordpress.

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Wake Me Up When September Ends

Viimeiset pari päivää tuntuu menneen ihan kuin sumussa. Työpaikalla tunnen itseni jääkalikaksi - lämmöt on kuulema laitettu pois päältä jo pari viikkoa sitten, koska nyt pitäisi olla kesä! Voin arvata, että aika montaa muutakin on lievästi sanottuna harmittanut tämä täysin syksyä vastaava kesäkuu Suomessa... Sisko jutteli eilen Amerikkaan ja kuulema on ollut hieman epävakaista sielläkin, mutta sentään lämmintä - that's all I need. Ollaan kolme viikkoa reissussa, niin eiköhän meille aurinkoakin riitä sinä aikana :)


lauantai 13. kesäkuuta 2009

Last Stop This Town


Vaikka San Diego on älyttömän lähellä Meksikon rajaa, vasta neljännellä Kalifornian-matkallani vuonna 2007 kävin ensimmäistä kertaa Meksikossa (tällä reissulla sisko ei ollut mukana).

Rajan yli Meksikon puolelle pääsee hetkessä ilman sen kummempia tullimuodollisuuksia, mutta takaisinpäin tuleminen onkin sitten jännempi juttu - auto tutkittiin läpikotaisin, passit syynättiin ja tivattiin syitä, miksi Meksikossa oli käyty. Ongelmitta kuitenkin takaisin USA:n puolelle päästiin.

Tijuana on ensimmäinen kaupunki, joka Meksikossa tulee vastaan. Ei mielestäni kovinkaan viehättävän tuntuinen paikka... Onneksi kuitenkin heti Tijuanan ulkopuolelta löytyy muutakin mielenkiintoista kuin halpa alkoholi, mieletön määrä turisteja ja kaaosmainen liikenne. Tijuana jäi siis reissullani aika pikaisesti taakse, ja parin päivän lomanviettopaikka Ensenadan ja Rosariton välissä oli todella iloinen yllätys. Hiekkarantaa riittää kilometreittäin, ja pilviselläkin ilmalla ei ollut ongelmia viihtyä söpössä hotellissa. Vaikka paikka oli erittäin kaunis kaikin puolin, parin tunnin ajomatkan aikana maisema ei ollut varsinaisesti henkeäsalpaavan upeeta, vaan oikeastaan aika rujoa. Keskeneräisiä rakennuksia pitkin rantaviivaa (näytti lähinnä siltä, että ovat vuosia olleet rakenteilla), tienvierissä paljon roskia... Joka tapauksessa, vaikka maa ei tämän parin päivän vierailun aikana näyttänyt pelkästään parhaita puoliaan, uskon, että Meksiko olisi pidemmän vierailun arvoinen kohde. Syyksi riittää yksinkertaisesti - maailman paras ruoka!



keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

One Step Closer


Oltiin Linkin Parkista mitä mieltä tahansa, näiden tyttöjen iPodeissa LP:n biisit ovat soitetuimpien joukossa. Kun keväällä 2007 kuulimme, että bändi esiintyy Chula Vistassa Kaliforniassa (lähellä Meksikon rajaa) heinäkuun 31. päivä, päätimme että sen vuotinen Amerikan reissumme on sijoituttava tuon päivämäärään ympärille. Kyseessä oli Projekt Revolution -festarikiertue, jossa LP:n lisäksi esiintyivät mm. HIM, Placebo ja My Chemical Romance. Nämä muut bändit eivät yhtään vähentäneet meidän innostusta päästä paikalle:) Siisti ulkofestari Coors Amphitheatressa hyvillä istumapaikoilla, sopi meille! Keikalla kuullusta Hands Held High -biisistä klippi tässä.

Linkin Park from girlsonthewing on Vimeo.


Viime kesän Provinssirockin Linkin Parkin keikalla hoilattiin jokainen biisi alusta loppuun ja liput on taskussa Sonisphere-festareille Poriin 25.7. Can't get enough of Chester! Uusi sinkku New Divide on tuttua ja taattua Linkin Parkia. Biisi on sinkku tulevan Transformers-elokuvan soundtrackiltä ja toivottavasti tämä lupailee myös uutta Linkin Parkia ensi vuodelle.





maanantai 8. kesäkuuta 2009

Pork and Beans

…on aika kaukana meidän molempien lempiruoasta, joka on sushi! (taitaa olla aika monen muunkin lemppariruokaa!) Monia vuosia kävimme syömässä sushia ainoastaan ravintoloissa, ja aina harmitti kun ei oikein raaskinut tilata tarpeeksi syötävää – jäi nälkä ja lisäksi oli vaikea päättää, mitä sitä oikein tilaisi, kun ei menuista oikein tuntunut mitään ymmärtävän… Kuukausien ajan puhuimme, että pitäisi itse tehdä sushia, mutta jotenkin sen aikaan saaminen oli todella vaikeaa. Eräänä viikonloppuna asiasta tarpeeksi innostuneena suuntasin Tokyokaniin tarvikeostoksille ja Stockan herkkuun kala- ja riisiostoksille. Hyvät ainekset saatiin helposti kasaan (tonnikalaa ja lohta ostin kyllä aivan liikaa), ja susheista tulikin todella hyviä. Aikamoista säätämistä touhu aluksi oli, mutta sen arvoista – hauskaa oli ja paras palkinto oli huippuillallinen omassa keittiössä! Muutamaan kertaan talven mittaan harjoiteltiin kotona pienellä kaveriporukalla, mutta ei mennyt kovinkaan kauaa, kun äiti vaati meitä kokkaamaan heille sushi-illallisen. Teimme työtä käskettyä. Illasta tuli mahtava – käytiin porukalla hakemassa raaka-aineet, ostettiin hyvää viiniä sushin kylkeen (ja tietysti sakea!), kokkauksessa meni muutama tunti, mutta jälleen kerran, omin käsin rullattu sushi oli enemmän kuin vaivan arvoista! Illallisporukassamme oli tuolloin seitsemän henkeä, ja takuuvarmasti jokainen sai syötäväkseen ihan niin monta sushia kuin itse halusi. Ja kun tässä vaiheessa olimme jo oppineet ostamaan riittävän määrän (ei siis tarvita kilokaupalla kalaa…) raaka-aineita, tuli kauppalaskustakin pieni ruokailijoiden määrään nähden.

On jännä mennä syömään sushia ravintolaan nyt kun olemme sitä itsekin tehneet. Annoksia tarkkailee ihan toisella silmällä – sitä ottaa vaikutteita ja miettii, mitä voisi itse tehdä paremmin – tai sitten toisinpäin, sitä miettii että kyllä ne mun omatekemät sushit on paljon parempia kuin nämä :)

Ihan toinen aihe onkin sitten ero simppelien suomalaisten ja amerikkalaisten mehevien ja majoneesipitoisten, mutta herkullisten sushien välillä. Mutta tästä varmasti lisää kesän mittaan.




sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Traffic in the Sky

Tälle kesällä saimme lentoliput halvemmalla kuin minään aikaisempana vuotena. Se olikin oikeastaan yksi niistä syistä, joka sai meidät jälleen lähtemään Kaliforniaan (muita syitä on paljon… ihanat tutut paikat, ystävät, shoppaus, ruoka, elämäntyyli.. you name it!). Matka perille asti on pitkä, lentokoneessa vähintään 15 tuntia ja siihen lisäksi vaihdot ja mahdolliset myöhästelyt päälle… Joka kerta matka tuntuu liian pitkältä ja koneessa jossain vaiheessa noin 12 tunnin kohdalla tuntuu siltä, että eikö sitä keksitty yhtään lähempänä olevaa lomanviettopaikkaa – mutta kun perille pääsee, matkan rasitukset unohtuvat jo muutaman ensimmäisen päivän aikana (kiitos mm. Tylenol PM:n tainnuttavan voiman, jonka avulla koneessa saa nukuttua edes vähän).


Aikaisempina vuosina olemme lähes joka kerta pärjänneet ilman hotellimajoitusta ja majoittuneet ystävien ja sukulaisten luona. On ollut aivan loistavaa päästä näin aika hyvin kiinni normaaliin paikallisten elämään. Tänä kesänä olemme ensimmäistä kertaa vuokranneet oman talon – vaikuttaa ainakin netin perusteella erittäin hyvältä vaihtoehdolta! Vapautta on enemmän kuin hotelliasumisessa, ja päästään myös juuri sille alueelle, mihin halusimme, eikä siellä olisi ollut hotellia muutenkaan. Meitä on tänä kesänä lähdössä yhteensä viiden hengen porukka, joten kustannuksia sai kivasti jaettua porukan kesken, ja koko homma tulee superpaljon halvemmaksi, kuin hotelliasuminen. Tein talvella parin kuukauden ajan nettivertailua talon vuokrauksesta ja olinkin yhteydessä erittäin moneen tarjoajaan. Netistä löytyy älyttömän paljon talonvuokrausvaihtoehtoja! Päädyimme lopulta vuokraamaan HomeAwayn kautta, hyviä vaihtoehtoja löytyi myös mm. VRBO:n ja VacationRentalsin kautta. Selvää on, että hotellin varaaminen olisi ollut turvallisempi vaihtoehto, koska useimmat taloansa vuokraavat ovat yksityishenkilöitä. Kuitenkin – pientä riskiä on aina otettava, ja uskon, että meillä on edessä aika lokoisat oltavat vajaan parinsadan neliön talossa merinäköalalla – kiitos vielä Johannalle ja Mikolle, että kävivät paikan päällä katsastamassa talon ja vakuuttamassa meidät siitä, että nettisivun tiedot pitävät paikkaansa Mutta talosta ja sijainnista kirjoitamme takuulla lisää, kunhan paikan päälle päästään!


Lentolipun ja talovuokrauksen lisäksi yksi selkeä menoerä on auto - ilman autoa Kaliforniassa tunnetusti on vaikea pärjätä… Välimatkat ovat yleensä aika pitkiä ja julkinen liikenne ei ehkä niin kätevää kuin Suomessa. Autonvuokraus on tehtykin todella helpoksi, ja heti lentokentällä on kymmeniä autonvuokrausyrityksiä. Olemme tehneet vertailuja aika paljon eri vuokrausfirmojen välillä ja päätyneet lähes joka kerta Alamoon – netistä saa aika oikean kuvan lopullisesta hinnasta, autovaihtoehtoja on paljon, ja samoin toimipisteitä, joka helpottaa siinä tapauksessa, jos auton palauttaa eri paikkaan kun mistä sen on hakenut. Hankaluus sekä autonvuokrauksessa että useissa muissakin palveluissa Amerikassa on tottumattomalle veroasia – erittäin usein hinta, jota mainostetaan, ei ole lopullinen, vaan päälle tulee verot. Pitää aina siis tajua laskea hintaan päälle verot, jottei tule ikäviä yllätyksiä…


Ajaminen sinänsä on aika ongelmatonta, vaikka jännitin kyllä todella paljon, kun ensimmäistä kertaa olin ratissa kuusikaistaisella freewayllä ja alla Chevrolet Silverado Pickup (ei ihan sellainen perusauto, jolla on tultu ajeltua Suomessa)mutta ongelmitta ja kolaroimatta ollaan pärjätty joka kerta, kunhan muistaa vaan olla varovainen ja ajaa tarpeeksi lujaa (ei siis jäädä matelemaan moottoritiellä), niin hyvin menee. GPS on todella kätevä myös olla, vaikka ilmankin ollaan pärjätty muutamana kesänä.


Moottoritie on kuuma Amerikassakin, mutta kaikista parasta mielestäni on ajella pieniä teitä rannikkoa pitkin ja välillä pysähtyä söpöissä pikkukaupungeissa. Ei haittaa, vaikka matkanteko on näin aika hidasta, koska lomalla sitä joka tapauksessa ollaan!



lauantai 6. kesäkuuta 2009

This is the Life




17 päivän päästä me lennetään. Suuntana länsirannikko, Amerikan sellainen. Viidettä kesää lähdetään sinne päin viettämään, tällä kertaa kolmeksi viikoksi. Koska matkamme ovat olleet kovin ikimuistoisia, päätimme tällä kertaa ikuistaa sen muutenkin kuin vain tuhansiin kuviin. Perustimme blogin matkan ympärille, mutta itsemme tuntien, tämä blogi tulee käsittelemään muitakin lempiaiheitamme, esim. animaatioelokuvia, shoppausta, ruokaa, musiikkia, Entouragea, Will Ferrelliä ja Owen Wilsonia.

Ketkä me? Olemme identtiset kaksostytöt, jotka perheen ja ystävien mielestä viettävät usein liikaa aikaa yhdessä. Tästäkin joku heistä varmaan murahtaa, kun blogi perustettiin tiiminä... Kaksistaan päädyttiin kuitenkin tätä kirjoittamaan, koska yhdessä vietetään paljon aikaa ja kiinnostuksen kohteet ovat joka tapauksessa aika lailla samat.

Tässä vaiheessa kylmät kesäterveiset Hangosta, jossa mietimme viettääkö koko ilta pitäen seuraa sokealle serkkukoiralle vai lähteäkö makasiineille menoa katsastamaan - onhan nyt sentään kesä!